lauantai 12. marraskuuta 2016

YÖN KIERTUEPÄIVÄKIRJA, osa 3
Kalajoki & Ylihärmä

KALAJOKI,14.10, Viihdekeskus Merisärkkä

Toisena viikonloppuna oli taas luvassa ajamista, valvomista ja tähdellistä sekä kiireellistä tupakointia. Kyllä vaan, Yön Puolet taivaasta-puolet helvetistä- kiertue oli startannut toden teolla. Perjantaina olisi vuorossa Kalajoki. Paikkana olisi perinteinen Viihdekeskus Merisärkkä, joka on tunnettu lava. Siellä ovat esiintyneet kaikki iskelmäkeijot ja taunot and kertut. Kaikki mahdolliset tanssiyhtyeet ovat käyneet siellä kymmeniä kertoja, unohtamatta popmaailman tähtösiä. Kalajoki, huomasin etten tiedä hittojakaan kyseisestä paikasta muuta kuin nuo Merisärkät. Siellä sitä hiekkaa on. Nyt vain pitäisi etsiä se joki missä niitä fisuja pulikoi. En löytänyt sitä jokea. Vaan matkaa sinne Juvalta hitokseen. Kauas on taas pitkä matka.

Ja kun järki on kadonnut päästä, tein todellisen älynväläyksen. Päätin että lähden ajamaan Kalajoelle aamulla enkä ymmärtänyt ottaa majoitusta edellisillaksi jostain lähempää. Se taas tarkoitti sitä, että potkin kukon ylös jotta se tajuaisi herättää tavalliset ihmiset arkeen. Ajamaan lähdin klo. 07.00. Oli pimeää kuin pingviinin persiissä jouluaattona. Siihen vielä bonuksena päälle kunnon sumu ja usva niin meininki oli kuin Lontoossa. Kun raahustin pimeässä ja sumussa kohti autoa, tuli mieleen että tässä alkaa olla ainekset suomalaiselle kauhuelokuvalle. Muistattekos, Kuutamosonaatin ja Kadunlakaisijat. Jälkimmäisessä elokuvassa pääosaa molemmissa leffoissa näytellyt Kari Sorvali toteaa, ”ei tullu sulhasta vuan minäpä tulin”. Jep, samat ainekset oli kasassa tässä keitoksessa.

Sain etukäteen ohjeistusta, että aja Suonenjoen kautta, on lyhyempi tie. Vai niin, laitoin navigaattorinaisen päälle, jotta hän ohjaisi minut maan matosen kohti Kalajokea. Pieksämäelle asti yhteistyö sujui hyvin. Nainen opasti ja minä tottelin. Tämähän menee kuin elävässäkin elämässä. ”Vuan ei niin pientä hommoo, etteikö se vituiks mäne”, todetaan maalla joka päivä. Navigaattorinainen sekosi ja alkoi opastaa minua ties minne hevon helevettiin. Voin kertoa, että alkoi pikku hiljaa vituttammaan moinen navigaattori.

Lopulta tein päätöksen, että ajan tästä Hankasalmen kautta Hirvaskankaalle ja sieltä kohti Pihtipudasta jonka jälkeen käännytään Haapajärven suuntaan. Se oli hyvä päätös, sillä sen ansiosta minut nähtiin suht ajoissa, tai ylipäätään, Kalajoella keikkapaikan takapihalla. 

Kun Hirvaskankaalle pääsin, rauhoittui navigaattorinainenkin. ABC:lla kahvit naamatauluun ja jäin miettimään, missähän päin se Suomen Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki sekä Heli ja Markku majailee. Itse tykkään ohjelmasta erittäin paljon, ja niin näyttää moni muukin. On sen verran kovat katsojaluvut. Ohjelmansuosio perustuu siihen, että se ohjelma tavallisesta elämästä ja siinä on tavallisia ihmisiä. Huutokauppa on vaan pieni bonus ja myytävät tavarat isompi bonus. Ja on se Markku kova Pelle Peloton.

On vähän toista kuin Suomen Surkein kuski, Hottikset, Exiä rannalla ja muut ääliömäisen typerät tosi- tv- ohjelmat. Voi helevetti sitä myötähäpeän määrän, kun näkee edes pienen vilauksenkin niistä ohjelmista, huoh. 
Ajaessani kohti Pihtipudasta lauloin ” sinne vie valtatie, nelostie”- laulua. Välillä soitteli Palokan mies kysyäkseen, mahdatko olla oikealla tiellä. Lopulta käännyin Haapajärven tielle. Kun ajoin Haapajärven läpi, mietin missähän Paavo M. Petäjä asuu. Ja vieläkö täällä pelataan pesäpalloa. Mutta bensa-asemia siellä ei tien varressa ole, jumalauta. No, lopulta Nivalassa pääsin Nesteelle tyhjentämään nesteitä sekä ylä- että alapäästä.

Merisärkän takapihalla olin 12.15 eli aikas hyvin sittenkin. Möykäri ei ollut vielä paikalla, se tuli vartin myöhemmin. Sen sijaan man in black- Palokan Polttimo vihreässä kuorma-autossaan oli paikan päällä. Huomattiin, että takana oli vaunu, missä oli istuimia. Tämähän olisi oiva kulkupeli kiertueelle. Penkkejäkin olisi riittävästi. Pitihän sitä siinäkin vaunussa käydä, niin kuin lähikaupassa, äkkiä. Palokan Polttimo räpsäisi kuvan, laittaa sen todennäköisesti jollekin savolaiselle psykiatrille, että tässä olisi potilas ja kuva kertoo loput.

Kun aluetta katselin, huomasin että on jumankauta hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Toinen asia minkä pistin merkille, että tänne on muuten investoitu rahaa. On rakennuttu vaikka mitä ja pystyssä ollut nosturi kertoi, että parhaillaankin rakennetaan. Täällä käy varmastikin kesällä väkeä vaikka kuinka paljon. Ja olihan siellä se kylpyläkin. Meidän majoituspaikka oli Kylpylähotelli Sani, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä keikkapaikasta. Oli oikein lasitettu parveke. Meikälle vaan sattui sellainen parveke, missä oli palohälytin. Minkä ihmeen takia parvekkeella on palohälytin? Tähän osaisi vastata palomies eikun pelastuslaitoksen työntekijä Teemu Adolf. Ja se vastaus olisi kymmenen minuutin mittainen, että palohälyttimiä on oltava jokaisessa huoneessa, mielellään 50 kappaletta.

Itse Merisärkkä oli perinteinen kesälava. Monet soittajat kutsuvat kesälavoja puumuttereiksi ja sitähän tämäkin tavallaan oli. Joskin remonttia oli täälläkin tehty aika tavalla. Esiintymisareena oli tyypillinen, joskin meidän kiertueen tekniikan väelle se oli liian pieni, sillä tavaraa on mukana paljon. Hyvin ukot kuitenkin leiviskänsä hoitivat ja saatiin lavalle mahtumaan sekä popparit että kuorolikatkin.

Bussi kaartoi pihaan ja sen sisälmyksestä pullahti ulos roudareita sekä tuotemyynnin naiset Satu ja Pipsa. Popparit olivat viety virkoamaan hotelliin, sillä takanahan oli raskas ja pitkä siirtymä Tampereelta Kalajoelle keikkabussin kyydissä. Yhdestä asiasta olin varma, nyt ei Daffy löydä vinyylilevyjä tästä pitäjästä. Ei ole divaria lähimaillakaan. No, olin tuonut hänelle kasaamani Pate Mustajärvi 60-boxin, mikä pitää sisällään 127 biisiä kuudella cd:llä, jonka Sony Music/ Ratas Music Group julkaisi. Luovutin sen juhlallisesti tuulessa ja tuiverruksessa takapihalla. Joutsenet kaakattivat Pohjanlahden rannalla. Mahtavan komeita lintuja nuo joutsenet.

Muitakin äänitelahjoja jaettiin, vaikka joulu ei ole vielä ovella. Itse sain Poko-klassikot- sarjan Eppu Normaalin mini-lp:n. Tämän lahjoituksen teki Maskun mies, The Ronski Bänks, Iha hyvin pystyy ym eli Petri Kiuru. Hän on hyvä ihminen, Lisäksi hän toi Teemu Adolfille lahjaksi c- kasetin, joka oli osuvasti nimeltään Soivat Hanurit 2. Tällä Teemulla hanuri soi säkkijärven polkkaa siihen malliin, että kohta Yö-yhtye ostaa keikkabussiin useamman happiteltan tyyliin Michael Jackson. Siihen malliin Teemu Aadolfin perse ruskaa.

Tapaan paikan päällä Juha Laitalan, joka osoittautuu mukavaksi mieheksi. Hänen kanssaan käydään kuviot läpi, alkaen takahuonetarjoilusta, ruokailusta, aikatauluista, vieraslipuista, myydyistä lipuista ym. Satun ja Pipsan paikka tuotemyynnille on katsottu.

Roudausreitti on lyhyt, mutta aika haastava. Katselen meininkiä ja arvelin, että nyt on ukoilla selkä kovilla vaikka luiska onkin laitettu. Vähän sama juttu kun kuuntelin aikoinaan isäukon juttuja metsurin hommista niin tuli itsellekin selkä kipeäksi pelkästä juttujen kuuntelemisesta. Ramppi oli sen verran jyrkkä, mikä aiheutti roudareille ramppikuumetta eli otsa alkaa höyryämään ja voimasanoja löytää etsimättäkin. Niin vain ukot saivat ripeästi kamat lavalle ja alkoi suunnittelu, kuinka ja miten. Katselin kuinka salissa olivat tuolit valmiina. Tuolikeikka tanssipaikalla on absurdi ajatus vaan ihan hyvin toimi. Ravintolapalvelut olivat a-luokkaa, sillä illan mittaan saisi moni ostaa alkoholia niin että alkaa jossain vaiheessa huimata. Seuraavana päivänä ainakin huimasi, kun katsoi lompakkoaan kuinka tuuli oli sinne puhaltanut.

Kun ruokailun aika lähestyy, se tietää sitä että poptaiteilijat alkavat ilmestyä paikan päälle kuka mistäkin. Musta auto tulee takapihalle ja sieltä purkaantuu väkeä kuin Ilveksen maalilta. Autonkuljettajana toimii Markus Vilkka, mies parhaasta päästä. Hän tuo mukanaan pääpopparimme Olli Lindholmin, joka on tuttu myös Voice of Finland-ohjelmasta. Samasta ohjelmasta on tuttuja myös naiskolmikko, joka takapenkiltä tulee ulos: Elna Romberg, Mitra Matouf ja Jennie Storbacka, joka on nyt ensimmäistä keikkaa mukana. Hänhän oli ensimmäisen viikonlopun aikaan ihan ulkomailla asti. Oli käynyt Valloissa, well Yhdysvalloissa. Korkeita taloja oli nähnyt ja paljon autoja ja rakennuksia. Tervetuloa vaan Suomeen. Nyt näet suomalaista viihdekulttuuria parhaasta päästä, sillä Yö on tänään täällä Kalajoella. 

Pukuhuoneiden kanssa on ongelmia, kun tarjolla on vain 2 pientä takahuonetta ja meidän porukan kokonaisvahvuus on 18 henkilöä. Kokkolasta tuli tämä porukka, ja sinne myös matka kävi kaksikolla keikan jälkeen, sillä Olde ja Markus kertoivat menevänsä katsomaan Finnhittien Kuninkaita. Tiedättehän Frederik, Danny ja Tapani Kansa. Tapani Kansahan on laulanut Kalajoen hiekat- kappaleen, joka on käännös Mamas and Papas- hitistä California dreamin´. Tämän kunniaksi kajautan takapihalla ”Kalajoen hiekat- voi kun onnistus”. Huudan kuin hinaaja ja luulen että läheisissä rakennuksissa ihmetellään mitä väkeä täällä oikein on ja miksi ne on vapaalla jalalla.

Lähdin hakemaan läheiseltä ABC:lta HK:n sinistä lenkkimakkaraa, sillä sitä ei takahuoneessa ollut. Teemu Adolf kysyi, teetkö Eurojackpot- kimppalapun ja lähdetkö porukkaan mukaan. Jaa, paljos maksaa? No, katotaan sitä sitten. Potissa oli 90 miljoonaa euroa ja kimppalappu tehdään kymmeneen osaan. Aijaa, käyhän tuo. Toin tositteet ja maksoin kaksi osuuttani, vaan omaa tositettani en koskaan saanut. Tämän takia oli käytävä takapihalla neuvottelemassa asiasta, mutta ei. Ei tositetta, ei tietenkään. Tänäkään päivänä en tiedä voittiko sillä lapulla mitään. Alkoi epäilyttää kun päävoitto meni Saksaan ja Teemu Aadolf on sieltä päin, joten jos sillä näkyy uuden karhea Rutinoff-auto ja eukollansa on minkkiturkki niin vot. Hommaan heti tirolilaisen raatelijahurtan, joka kyselee mahdollisen voittoni perään. Eikä pidä eppäillä sitä, minkä varmaksi tietää.

Ruokailun aika. Satu Muranen istuu kuningattaren tuoliin ja hän on kuin kuningatar, joka katsoo meitä orjiaan ja alamaisiaan säälivästi, mutta kuitenkin ylväästi. Kun ahnaat popparit vetävät kipot tyhjäksi nopeaan tahtiin, hän luo katseen kohti ruokapöytää ja tuumaa: Ruokakuluissa on säästettävä. Nämä barbaarithan syövät kuningaskunnan köyhäksi. Tai sitten on nostettava verotusta ja ennen kaikkea just taiteilijoiden, muusikoiden ja roudareiden verotusta. Lisäksi hän suunnittelee huvia itselleen, että herrat Lehtimäki, Kiuru ja Kontiainen on heitettävä leijonien kitaan. Sellainen rautarouva on tuotemyynnissä, tuo Margareth Muranen tai Elisabeth Muranen sopii myös. Tai mitä näitä nyt on. Pipsa toimii linnan neitona. Me muut ollaan vuorollamme hovinarreja.

Paikalle ilmestyy myös Suomen yksi kirkkaimmista naislaulajista, Suvi Teräsniska. Iloinen jälleennäkeminen. Näkyy olevan nainen pieniin päin. Tai tiesinhän minä sen jo kesällä, kun Suvi kertoi olevansa raskaana Vain elämää- ohjelmassa. Odotin kun nauhoitukset olivat ohitse ja tiedustelin hätääntyneenä, että mitähän helevettiä. Etkös sinä keikkaa teekkään? Näinkö peruuntuu varaamani keikat, johon Suvi totesi, mikäs se siinä ja juoksi nauraen, hirveästi nauraen pois. Ei vaan, hän sanoi että kyllä hän keikat tekee, nou hätä. No, hyvä, huokaisin. Hassu sattuma, mutta samana iltana oli Vain elämää- sarjassa Suvin ilta. Katsomatta jäi. Sen sijaan livenä oli takahuoneessa Suvi ja se riitti tällä kertaa. Telkkarijakson ennättää katsoa viikollakin.

Soundcheck alkoi ajallaan ja nyt oli mukana siis Jennie. Reilu puolisen tuntia äänentsekkausta ja alkoi keikan odotus. Perusmeiningillä mentiin, kuinkas muuten. Soundcheck kestää sellaiset 30 minuuttia ja se on siinä. Ei se muuksi muutu. Onhan tämä orkesteri ehtinyt muutaman soundcheckin ja jokusen keikan tehdä uransa aikana.

Yleisöä tuli paikan päälle suht mukavasti, joskin enemmänkin olisi mahtunut koska paikka oli niin iso. Kellohameita ja seeprakenkiä ei tällä kertaa yleisön joukossa ollut. Keikka alkoi ajallaan ja ykkössetti kesti 52 minuuttia. Sitten oli puolen tunnin tauko ja taas mentiin. Kakkossetti oli kestoltaan tunnin ja 3 minuuttia. En kerro tässäkään kohtaa, mitä biisejä kuultiin. Tai no kerron sen verran, että Likaiset legendat oli ykkössetin eka ja että Yön biisejä kuultiin ja yksi Skädäm-yhtyeen levyttämä ja tekemä laulu. Bändi oli erittäin hyvässä iskussa ja soitto kulkee ja laulu soi. Kaksi encorebiisiä ja ilta oli siinä.

Keikan jälkeen roudarit jäivät purkamaan laitteita takaisin autoon ja puolen yön tietämillä homma alkoi olla tehty. Minä menin lähes heti nukkumaan sillä väsymys oli hemmetinmoinen. Aamulla olisi auton nokka laitettava kohti Ylihärmää.

YLIHÄRMÄ, 15.10, Härmän Kuntoutuskeskus, Anssi Jussin Areena

Aamukympin jälkeen starttasi Apollo 15. Sitä ennen matkaan oli lähtenyt( varmaan 6 tuntia aiemmin) myrkynvihreä ympäristöystävällinen kuljetus, mikä piti sisällään Valomaailman maailmankaikkeuden Aki Rantalan sekä Maskun miehen Petri Kiurun. Pete oli hypännyt puikkoihin ja ajaa päräytti Ylihärmään. Ihan hyvin pystyi.

Siirtymä ei ollut paha vajaat 170 kilsaa ja matka sujui rattoisasti. Tutkatolppia oli kyllä kylvetty matkan varrelle kuin viljaa, mutta onneksi ei välähtänyt. Ohitin paikan Lohtaja. Tuli mieleen tarina Popedan Pornokaupan johtaja-kappaleesta. Aikoinaan Sorsakoksen Topi oli tokaissut Popedan pojille Pornokaupan johtaja, kotipaikka Lohtaja. Paljon oli matkalla hirviporukoita metsästämässä. Toivoin vaan koko ajan, ettei hirviä tule tien yli, sillä perässä tulee yleensä myös luoteja ja Konden tuurilla auton on sen jälkeen samannäköinen kuin olisi kuvattu 24- tv-sarjan toimintakohtausta. Tai miltä se näyttää sen jälkeen.

Ajamalla en saanut herroja kiinni, kunnes vasta Ylihärmässä missä juotiin pikaiset kahvit ja poltettiin nopeat körssit. Olihan matkan jatkuttava, sillä sitä oli paljon jäljellä, vajaat 10 kilometriä.

Ylihärmän Anssi Jussin Areena on urheiluhalli, joka oli tuolitettu 820 henkilölle. Korkea sali, jossa kaiku vastaa kun sille puhutaan. Onneksi katosta pystyi laskemaan verkkoa hieman alas, millä jätkät saivat hieman kaikua pienemmäksi. Paikan päällä oli tehty lava ja roudausreitti oli helppo. Kun paikan päälle menin, niin siellä alkoi olla takahuonetarjoilut valmiina, vain kahvi puuttui mutta sitäkin tuli melkein heti. Paikan henkilökunta oli äärimmäisen mukavaa ja oli muutenkin mukavaa olla täällä. Kaikki mitä oltiin sovittu etukäteen, toimi kuin rasvattu. Ylihärmässä kaikki on aina rullannut hyvin ja väkeä on ollut tuvan täydeltä. Niin oli myös tänään. Pukuhuoneet olivat tilavia ja bändille oli oma, crewlle oma, samoin kuorotytöille ja Ollille. Käytävällä oli tarjoilupöytä sekä kylmäkaappi jotka notkui takahuonetarjoilusta.

Ukot pääsivät hyvissä ajoin roudaamaan vehkeitä lavalle. Nyt oli hyvä reitti eikä rappusia tai sen suurempia ramppeja. Tai no, olihan ramppi tietysti lavalle. Ruokailut suoritettiin päärakennuksessa oikein buffetpöydässä. Oli muuten järjettömän hyvää ruokaa ja monta eri sorttia. Teemu Aadolf ei ehtinyt syömään, ja yritin kyyditä häntä soundcheckin aikaan ruokapaikalle mutta ei hän lähtenyt. Ruokataukoa ei jätetä väliin, yritin sanoa mutta ei. Muurausaikoina todettiin, että on huono urakka jos ei ehdi syömään.

Kuuntelin soundcheckiä ja tajusin kuinka hyvät soundit nyt olikaan. laulu tuli selkeästi ja volyymi oli hyvä. Nyt kuului hienosti myös kuorotyttöjen laulut. Kokonaisuus alkoi hitsaantua kasaan, mikä on normaalia muutaman keikan jälkeen. Niin se on ollut muillakin kiertueilla aikoinaan.

Kävin ottamassa huoneen, sillä keikan jälkeen jäin yöksi. Ei ole mitään mieltä lähteä kelkkomaan yötä vasten, kuolemaa halveksuen. Popparihuoneet olivat kellarikerroksessa. Tuli vaan sellainen Yksi lensi yli käenpesän- fiilis käytävää tepastellessa. Herra isä varjele, kohta tulee Jack Nicholson käytävällä vastaan ja minut lukitaan huoneeseen josta ei ole poispääsyä, maalailin mielessäni. No, ei kuiteskaan. Huoneet olivat jees ja hyvin nukutti.
Juvalainen Perinnesalaatti

Väkeä tuli todella mukavasti, lähes 760 eli täyttä oli. Mielestäni orkesteri veti erinomaisen keikan. Soitto kulki ja muutenkin tämä nippu on hienosti hioutunut yhteen, jopa joskus puoli kahteen. Paikan päällä oli myös kuuluisa MP- Viihteen Marko Palomäki, tuo keikkamyyjä Jumalan armosta tai juuri siitä huolimatta. Hän elättää itsensä jakamalla ja myymällä Klamydiaa. En tiedä, minkä apteekin kanssa hän on tehnyt diilin. Kuumeinen mies katsoi kuitenkin esityksen.

Ykkössetti alkoi minuutin myöhässä. Yleisö piti näkemästään. Tuntui hyvältä. Tauko kesti taas sen puoli tuntia ja katseltiin kun Laineen Risto eli Pasi siellä jutteli jonkun kanssa. Se verran kädet heilui ja lepatteli, että luulin kyseessä olevan puhetta helikopterilennosta, mutta ehei. Asiakastyytyväisyyskyselyä siellä tehtiin. Lopputulos ei ole vieläkään selvillä. No, mitäpä se minulle kuuluu? 

Väliajalla soi taustamusana Abba ja Hurriganes. No mikä ettei. Onhan kyseessä loistavat yhtyeet ja niiden musiikki on ajatonta. Kakkossetti käynnistyi ja hyvin näytti uppoavan yleisöön. Sanoisin, että lähes Turun veroinen keikka. Kuorotytöt olivat mahtavia ja yleisö osoittikin heille ansaitusti suosiotaan.
Välillä käytiin Markuksen kanssa ulkona haukkaamassa happea. Meille tuli juttelemaan paikallinen alkuasukas joka oli poistettu konsertista, sillä töppönen ei ottanut normaali askelta eteenpäin vaan sivuttaisaskelia nähtiin kuin kotimaisessa parodiassa. No eikös tämä keijo tullut meille ”juttelemaan” ja aloitti, haluaakos jätkät tapella vai oliko se painia? No, ei missään tapauksessa, vastattiin kuin yhdestä suusta ääni ”pelosta” vapisten. No eikö tämä urpo jatkanut länkytystään. Teki mieli sanoa, että tuo Markus voisi kokeilla mutta onneksi pidin turpani kiinni. 

Välillä joku Alma ihmetteli, että poistiko ne keijo sinut ulkoilmaan, miten se nyt sillee. Sillee ja sillee, mikä perkeleen sillee; tämä ukko oli valmiiksi turpa rutussa, kun promillet alkoivat hipomaan Pohjanmaan ennätyslukemia. Eikös tämä keijo jäänyt jankuttamaan järjestyksenvalvojille ja kummasteli miksi hänet heitettiin ulos. Olihan selvä asia, että suuri vääryys oli tapahtunut vaikka artikulaatio ei saavuttanut enää normaali ihmisen puhetilaa. Päinvastoin, olisi tarvittu Suomi-Pohjanmaa-Suomi- sanakirjaa. Mietin mielessäni, että herrasmies olisi todennut vaikka neljän promillen kännitilassa: ”Pyysivät poistumaan”.
Yleisö taputti orkesterin takaisin lavalle ja kaksi encorebiisiä kuultiin eli Parrasvalot ja Rakkaus on lumivalkoinen. Loppukumarrukset ja lopuksi paikan väki kukitti Lindholmin. Ilta oli siinä. Hieno ilta.

Keikan jälkeen tutut rituaalit ja Olli and Markus lähtivät kelkkomaan kohti Tamperetta. Siinä menee korkeintaan 5-8 minuuttia, kun nämä miehet lähtee. Olli ojensi minulle kukkakimpun kirjoittaakseen parit nimmarit ja heitti hauskan vitsin: Lukeeko siinä lapussa Vesa Kontiaisen muistoa kunnioittaen. On se syntynyt vitsi suussa.

Roudarit saivat laitteet purettua vähän ennen puoliyötä ja lähtivät kelkkomaan kohti kotia. Ylihärmään jäi meikän lisäksi Toikka+ pojat, Rantalan Aki ja minä. me ennätetään ajaa päivän valossakin. Ei tarvii pelätä hirviä yöaikaan.


Seuraavana aamuna lähdettiin ajamaan back puoli kymmenen aikoihin. Juvalla olin kahden aikoihin iltapäivällä. Tällä kertaa en käyttänyt navigaattoria. Toinen viikonloppu oli takana.








Ei kommentteja: